Vinosta maisemakuvasta huolimatta avaruus on aistittavissa. Maiseman sävyt olivat todella mielenkiintoisia, siis lähinnä ruskeaa ja vihreää ja harmaata.
Kiviaita pitää epätoivotut kivet alueen ulkopuolella.
Tässä ollaan jo Gobustanin kansallispuistossa, josta löytyy siis näitä kalliopiirustuksia aivan tuhottomasti.
Kaikenlainen tanssi on kuulemma keksitty Azerbaidzanissa. Näitä kivipiirroksia on alueella kuutisen tuhatta ja ne on tehty neljän tuhannen vuoden aikana. Asutus paikalla tapahtui jääkauden, ns. märkänä aikana, joka kesti keskiajalle saakka.
Kaikkialla tuoksui laventeli.
Kiviaavikolta löytyi jokin pömpeli, jolla näki vaikka kuinka kauas. Se toimi jotenkin kiikarina. Oli riemastuttavaa.
Yrttejä kerättiin myös. Oppaanamme toiminut vanhempi rouvashenkilö ohjasi mielellään nuorisoa yrttien pariin. Monilla oli retken jälkeen kourat täynnä laventelia, jota nyt ei tietenkään syödä, sipuleita, viinisuolaheinää ja sellaisia.
Kaikkialla on aistittavissa sellainen "tehdään tää nyt vähän sinnepäin" -mentaliteetti. Suomalaisen mielestä kaikki on vähän rempsallaan. Kasvattavaa.
"En syö." Ruokaa oli paljon ja sitä oli aina riittävästi. Säilöttyjä kurkkuja, tomaatteja ja kaalia. Gutabeja täytettynä viinisuolaheinällä, korianterilla, kevätsipulilla ja persiljalla, erilaisia leipiä. tuota savustettua kalaa, jonka nimeä en tiedä, mutta jonka liha oli valkeaa ja pehmeää. Ja paljon imeliä mehuja, jotka meillekin tulivat tutuksi Az Granatan vierailulta.
Tuo kalaravintola oli toisessa kerroksessa, seinät olivat pahvia ja kun järveltä tuuli, kuin mereltä ikään, söimme kaikki kiltisti takit päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti